Viimeiset viikot ovat olleet hyvin työntäyteisiä ja aikaa on kulunut niin paljon, että mainitsemme vain kohokohtia niistä. Turpaan on taottu suuntaan jos toiseenkin ja meno sen kuin villiintyy. Välillä on erittäin turhauttavaa, että poikien tekemisiä ei rajata eivätkä työntekijät saa puuttua poikien välisiin kohtaamisiin fyysisesti. KUTEN VÄLILLÄ OLISI TARVETTA JA KUINKA HALAJAISI.
Tässä kohtaa olisi lienee hyvä mainita tulevia harjoittelijoita ajatellen, että työ poikien kampuksella on paikoin todella haastavaa erityisnuorisotyötä. Viimeisten viikkojen tapahtumia ovat esimerkiksi poikien välisessä kamppailussa haljennut silmäkulma, päihtyneitä ja huumeiden vaikutuksen alaisia nuoria sekä jatkuvaa vääntämistä asiasta jos toisestakin. Viime viikolla pojat heittivät autosta ikääntyvää naista pullolla, linja-autoja kolikoilla, räkivät autoihin ja käyttäytyivät erittäin rasistisesti toisen koulun oppilaita kohtaan. Joskus ilman ja nyrkin väliin ovat osuneet myös Juho ja Tatu yrittäessään hillitä nuoria. Tällaisten konfliktien vähentämiseksi on ollut suunnitteilla rakentaa uusi kampus, joka vähentäisi konflikteja ja helpottaisi poikien käytöksen seurantaa. Kampuksen olisi tarkoitus valmistua jo seuraavaan kevääseen mennessä.
Tyttöjen kampuksella ei tapahdu mitään ihmeellistä, ikinä… Mira ja Sari viettävät suurimman osan ajastaan keittiöllä ja toisinaan kampuksen tytöillä ei meinaa kärsivällisyys riittää kokkaamisen keskellä. Tyttöjen kampuksella on niin kauan kivaa kun skonssit onnistuu. Lähtökohtaisesti arki tyttöjen kampuksella on huomattavasti rauhallisempaa ja leppoisampaa kuin poikien parissa. Tästä saivat myös Juho ja Tatu maistaa palan taivasta vieraillessaan kahden päivän ajan tyttöjen parissa. Viimeisen kahden viikon helmeilevimpiä hetkiä ovat olleet menestyksekkäät oppitunnit kampuksilla Suomesta ja suomalaisuudesta.
Varsinaisia kohokohtia ovat olleet Sarin opinnäytetyön palautus esitarkastukseen, josta Sarilla joi saikin mieleen jää(ty)neen palautteen. Tytöt ovat myös osallistuneet naisten raamattupiiriin vieraanvaraisen Rosemaryn ”pusutäti” luona. Pyörähdimmepä myös Sizzlerissä syömässä Adam’s familyn ja Caalepin kera. AWESOME! Kevyet kolmenkympin pihviateriat alkusalaatteineen (sisälsivät siis kaiken mahdollisen pastasta lähtien), juomineen ja jälkiruokineen. Sari ei ollut siellä. Bhuo HA HA ! Ja tämän jälkeen nautimme Hillarysin rannasta shoppailun kera. Sari ei ollut sielläkään. Tuliaisia saavat sitten kotona kaikki kivat ihmiset siellä. Ja maistelipa pojat vielä hieman jääkermaakin (You dream it, we ice cream it). Kyseisessä jäätelöbaarissa rakennat itse IHAN MINKÄLAISEN TAHANSA annoksen. Tatu nauttikin sitten suklaakoalamangojäätelön ja Juho veteli Australianvaniljamaltesersin kuorrutettuna mangolla. Jäätelöstä ja kylmästä pääsemmekin sitten kuumuuteen, Mira poltti itsensä (oikeesti). Lisäksi Mira on ollut pelinainen ja kävi Caapelin kanssa leffassa. Siellä ei ollut Saria (osa 3.1). Kuumuudesta pääsemme myös viimein sateeseen, jonka meitä lämpimästi kastellessa tulemme myös todennäköisesti päättämään tämänkertaisen osiomme.
Koska meillä ei ole enää muuta sanottavaa niin voimmekin kertoa poikien tekemästä neljän päivän matkasta isäntänsä kera. WARNING. Heikko hermoiset älkää vaivautuko.
Kaksi lehmipoikaa ja sonni
Eräänä marraskuisena torstaiaamuna kaksi suomalaista kulkijaa pakkasivat 4WD kärryn täyteen tavaraa ja suuntasivat matkansa isäntänsä kanssa kohti kaakkoa. Tuo Länsi-Australian aamu oli pilvinen ja ilmapiiri hyvin jännittynyt. Ensimmäinen merkittävä pysähdyspaikka sijaitsi Kokerbin rockilla, keskellä autiomaata kohoavalla kivellä. Tuolla kivellä kulkijoista keskimmäinen, nimeltään Juho, oli kävellä turmioon nimeltä seitti. Myös omistaja sattui olemaan paikalla. Samanaikaisesti kulkijoista nuorin kiitti Luojaansa, ettei ollut tuolloin tämän kyseisen Juhon housuissa. Kohtasivatpa kulkijat tuon Länsi-Australian taivaan alla myös liskoja ja kaikenkarvaisen isäntänsä, joka teroitti veitsiään auringon jo laskiessa. Ensimmäinen kärpästen ja tuhatjalkaisten täyttämä päivä oli tullut päätökseensä.
Koittipa toinen päivä ja nuo kolme matkaajaa suuntasivat jälleen vehkeensä kohti kaakkoa, tällä kertaa suuntana oli Hyden ja Wave Rock. Tämä aallokon muotoinen kallio piti sisällään monia salaisuuksia. Tuolta kiveltä saattoivat kulkijat nähdä suolajärven salaisuudet, hyökkäilevät liskot, toisiaan hellivät kengurut ja toisinaan kulkijan suihinsa kaappaavan valtavan Pythonin. Tuo paikka sisälsi jotakin hyvin taianomaista ja kiviäkin saattoivat luulla virtahevoiksi. Kiviäkin kiinnosti.
Päivä oli tulla jo päätökseen, kun saapuivat nuo kolme kulkijaa päivän viimeiselle kivelle, Mulka’s Cavelle. Tuo kammottivasta tarinoistaan tunnettu luola osoittautui hyvin mysteeriseksi ja salaperäiseksi paikaksi, jossa kulkijat kohtasivat alkuasukkaiden tekemiä maalauksia ja luolan onkaloiden hyisevän syleilyn. Luolasta selvittyään kulkijat tekivät matkaa tovin epävarmoina päämäärästään. Lopulta koitti aika yöpuun.
Koitti kolmas aamu ja sammakoiden halki yön kestänyt kummallinen kurnutus oli tullut päätökseen. Kulkijat olivat jälleen valmiina matkaamaan. Tänä kolmantena päivänä kohtasivat nuo tomun ja uupumuksen peittäneet kulkijat myös muuan taikametsän ja siellä sijaitsevan vanhan ja ränsistyneen palotornin. Tuonne aitauksen ympäröimälle alueelle pääsy oli ankarasti kielletty. Varoituksista huolimatta palotorniin jo kahden kulkijan kiivettyään alkoikin kolmas kulkijoista heiluttamaan tuota ilmoja halkovaa tornia ja tästäkös nuo kaksi riemastuivat. Torni huojui ja huojui ja kuolemanpelossaan kaksi nuorimmaista kiittelivät vatkaajaansa. Tärisevin jaloin viimein alas päästyään jatkoivat toverukset matkaansa. Kenguruiden loikkiessa rinnalla jatkui matka halki taikametsän. Eipä ollut aivan itsestään selvyys tuon reitin suorittaminen, mutta lopulta pääsivät kulkijat päämääräänsä. Boddingtonin rodeon oli aika alkaa.
Kulkijat olivat saapuneet keskelle villiä länttä. Cowboyden ja lehmityttöjen täyttämässä kyläpahasessa saivat ystävykset nauttia elävästä musiikista ja virtaavasta viljasta cowboyden ottaessa mittaa häristä ja hevosista. Päivän mittaan ystävykset kohtasivat uusia tuttavuuksia ja alkoipa noidenkin ränsistyneiden bootsienkin sisällä tanssijalka vipattamaan. Kolmas päivä oli tullut päätökseen.
Koitti neljäs aamu ja kulkijan matka kotia kohti. Vesiputoukset ja jättiläispadot jäivät taakse, kun väsyneitä kulkijoita leikkasi elämän julma sirkkeli. Jälleen kotona, huokasivat matkaajat painaessaan väsyneet päät tyynyihinsä. Aika velikultia.
