…vompatti edestä, vompatti takaa, vompatti istuu, vompatti makaa…

Viime kerrasta onkin kulunut jo tovi ja paljon on ehtinyt matkan varrella tapahtua. Joka päivä emme ehdi kirjoittamaan, mutta pyrimme ainakin kerran viikossa, jolloin kerromme kuulumiset sitten kootusti.

Päivät ovat kuluneet lähinnä kampuksilla työskennellessä. Pojista noin puolet eivät osaa edes tavata nimeään, erot aboriginaalinuorten ja muiden nuorten välillä näkyvät jokapäiväisessä työskentelyssä ja yhteenotot ovat osa työmme todellisuutta (on haastettu kulman taakse tappeluun, on työnnetty alas laiturilta, räitty päin naamaa ja ravittu hiekalla, lisäksi pojat mätkivät toisiaan nyrkillä päin näköä). Eli elämme ruusuista arkea kiroilun sävyttämässä paratiisissa.

Arki tyttöjen kampuksella on vuorostaan yhtä kuraa. Uuvuttavat työpäivät ovat sisältäneet shoppailua, pedikyyriä ja hipsutusta, elokuvien katselua, kermaisen kaakaon nautiskelua päivän lehden kera, pilatesta, zumbaa, lautapelailua, kristillisessä kirjakaupassa käynnin ja kaikkea muuta yhtä ärsyttävää. Yhteisinä retkinä, jotka lienee tytöille kuormittavimmat, olemme sentään käyneet Perth Mintissä kultaharkkoja hipelöimässä (ja siis näimme myös miten sellainen valetaan) ja Perth Zoo:ssa apinoimassa.

Eläintarha-elämys oli kerrassaan mahtava ja kulutimme siellä useita tunteja. Paikalliset eläimet tuli nähtyä ja Aasia ja Afrikkakin tulivat tutuiksi. Ehdottomasti korkeimmalle rankingissa nousivat Vompatti, Koala, Aasialainen skitso aurinkokarhu sekä tietenkin ystävämme oranki, joka oli vanki. Tatu suoritti omat ristiretkensä kierroksemme aikana ja yllätys yllätys hänet saattoi löytää rottasika vompatin luota. Se oli rakkautta oikeaa, jonka myös samalla puolella häkkiä olevat kiinalaiset joutuivat ikuistamaan kameroihinsa.

Jo historiaan jääviksi asioiksi kuuluvat myös läheisen Clarksonin kauppakeskuksen pommiuhka, Youth alive ja Hillsong Unitedin konsertti!!, Maastopalot, Quinn’s beach, shoppailut, ensimmäinen luonnonvarainen kenguru (puoliksi syöty, puoliksi maatunut ja puoliksi haihtunut), Offroadia herrasväen isännän AD: n tähdittämänä ja tämä oli myös Miran mielestä oksettavan kivaa. Meistä on tullut aivan oikea bändi, emme siis huutele vain vieraisiin pöytiin, vaan tänään soitimme Oceankeys community churchin jumalanpalveluksessa (Tytöt: laulu, Juho: Drums, Tatu: Piano + yhtye sisältää muutaman muun random sällin).

Tulevat kaksi viikkoa tulemme viettämään lomaillen ja tarkoituksena on löhöillä beachillä, shoppailla, käydä beachilla, käydä kansallispuistossa, beachillä, aquaparkissa, vierailu Rottnest Islandilla ja Margaret Riverillä (oletettavasti paratiisi) sekä ehkä käydä myös beachillä. Tästä kaikesta tulette luultavasti kuulemaan lomamme loppupuolella.

Yhteisymmärryksemme blogin kirjoittamisen suhteen rakoilee, joten lopetamme tältä erää.

(Yhtiömme ei ota vastaan minkäännäköisiä valituksia blogin ulkoasusta tai siihen liittyvistä asetuksista. Mikäli on jotain kommentoitavaa, pidättele.)

”Why is there so quiet in the house? – Cause we are finns.” :)

Sunnuntai-iltana saavuimme Australian Perthiin n.  klo  22:30 paikallista aikaa. Pitkään kestäneiden laukkujen jonottamisen, tulotarkastuksen ja erinäisten selvitysten (yksi Hong Kongista haalittu tuttavamme jouduttiin eliminoimaan virkailijan toimesta tullitarkastuksessa: Roasted duck has left the building) tekemisen jälkeen pääsimme sisään tuloaulaan, jossa meitä oltiinkin jo vastassa. Kentällä odottivat Michaelin poika Caleb ja yksi poikien kampuksen työntekijä, joka tunnetaan paremmin nimellä Adam. Tulimme saman tien juttuun täkäläisten huumorin ja rennon asenteen kanssa (You got that dickheads?) ja iltamme jatkui kohti majoitusta.

Poikien majapaikka sijaitsee yhden kampuksen työntekijän Andrewn luona, joka onkin todellinen Dundee. Tämä Hulk Hoganin näköinen heppu ei todellakaan ole kuka tahansa random guy, vaan äijien äijä ja kaikkien äitien isä, if we can say…Kelläpä ei olisi autonkorjausvälineet keittiön pöydällä rasvoineen päivineen, lisäksi jääkaapista löytyi lähes ainoana elementtinä järjetön kimpale lihaa ja koti on muutenkin kylmä ja kolkko kuin Siperia. Yöt ovat tällä hetkellä todella jäätäviä ja talo on pölyinen.

Poikain työharjoittelun aikana tulee tapahtumaan enemmän tai vähemmän poikien kampuksella, joka on noin kengurun kuseman päässä Hoganilta. Työ sisältää avustusta koulunkäynnin, lukemisen ja yhteiskuntaan sopeuttamisen parissa. Tehtävänä on rajata ja tukea 13-17-vuotiaita poikia erinäisten arjen askareiden kanssa. Toisinaan meno voi yltyä melko villiksi, pojilla ei ole tapoja tai käsitystä todellisuudesta ja ohjeistetut asiat unohtuvat nopeasti. Tässä siis painottaen työn haasteellisuutta.

Tytöt majoittuvat Michaelin luona kaikessa täydellisyydessään (ja myös koti on siis oikea lukaali). Sieltä on lyhyt matka tyttöjen kampukselle ja kaupoille ;)

Tyttöjen työ kampuksella on samantyyppistä, kuin poikienkin omalla kampuksellaan. Tähän asti päivät ovat sisältäneet mm. korujen tekoa, zumbaa, sanomalehtien lueskelua ja tyttöjen hakua kouluun. Yleisen haahuilun lisäksi olemme vähintään pyrkineet ravitsemaan itsemme ja toisemme valkoisella leivällä eri muodoissa.

Ps. Täkäläinen herkku oli meille kauhistus, nimittäin tuote nimeltä ”Vegemite”. Maistakaa itse. =P

Tatu tuntee edelleen olonsa Yliseksi ja Keskiseksi.

Tatulla oli takana ainakin kahden vuorokauden valvominen, koska ei ollut saanut unta.

Tällä kerralla ja tästä eteenpäin jatkamme Miran aloittamaa blogia yhdessä voimalla neljän miehen – 2miestä + 2 naista = Juho, Tatu, Mira ja Sari.

Saavuimme Hong Kongiin noin kello seitsemän aamulla paikallista aikaa. Pitkä ja pakaroita pehmittävä matkamme oli toistaiseksi saatu päätökseen ja seuraavat kaksi päivää on tarkoituksemme viettää Kiinain maalla. Päivä kului (niin kuin mekin) enemmän tai vähemmän matkustamisen aiheuttamasta väsymyksestä kärsien, jota lievitimme päivällä muutaman tunnin mittaisella siestalla. Visiitillämme majoitumme Wan Chain kaupungin osassa Cosmo-hotellissa, jonka siis aikaisemman ymmärryksemme mukaan piti olla Cosmopolitan-hotel, mutta ”jo” noin neljän tunnin selvityksen ja neuvottelun jälkeen saimme majapaikaksemme saman konsernin toisen hotellin, joka siis kyseinen Cosmo-hotel. Tunne hotellijärjestelyiden suhteen oli molemmin puolin, niin virkailijoiden (joita ei eroittanut toisistaan, yksi oli Ping ja toinen Ping Pong) kuin meidänkin, hyvinkin eksottiinen kuten monsuunin aiheuttama ilmankosteus sekä paikoin jopa hieman räjähdysaltis…Tämä purkautuikin myöhemmin illalla ukkosena ja salamointina, Tropic Thunder.

Illansuussa kävimme ihailemassa paikallisia rakennuksia, jotka siis hipoivat taivaita ja kuten myös päivällisemme hinta…Hong Kong ei siis niitä maailman halvimpia kohteita…Lisäksi kun ruuaksi saa Caesar-salaatin, joka maistuu lähinnä vanhan meripurren ruumassa lionneelta kuppaiselta lahnalta, ei makuelämys kovinkaan taattu…kiitokset tästä jonkinlaisen anjoviksen jäljitelmän, jonka määrällä olisi voinut pelastaa kehitysmaita (huomaa monikulttuurinen viitekehys ja asian reflektointi). Päätämme päivän ukonilmaa ihaillen suuntanamme huomenna Victoria Peak. Here we come!

Tomorrow comes too soon

Suuntaan aamuyöllä taksikyydillä Helsinki-Vantaalle. Siitä ilosta maksaa mieluummin, kun pääsee perille ajoissa. Nipin napin ehtivät julkiset eivät houkuta, kun niitä menee niin harvakseltaan aamuyöstä :/ Lisäksi olis ollu rasittavaa järjestellä aikatauluja junien ja bussien mukaan, kun vaihtoaikaakaan ei olis ollu paljoa.

Mun kanssa matkaan lähtee Tatu, Juho & Sari. Me suoritetaan harjoittelu samassa paikassa, joka on Perthin Oceankeys Community Church & Catalyst Schools. Työnkuvaamme kuuluu srk- ja koulutyötä nuorten parissa. Niistä lisää myöhemmin.

Tällä hetkellä on aika odottava ja tyytyväinen fiilis. Vielä vähän pakkailua ja tavaroiden laittamista valmiiksi lähtöä varten. No worries! :D