Kaksi lehmipoikaa ja sonni


Ensimmäinen lomanjälkeinen viikko kampuksilla oli varsin hulinaa ja viikonloppu oli erittäin tervetullut. Hermojamme koeteltiin monella tapaa. Kampuksen poikien elämä on toisinaan kovaa ja työ jatkuu välillä myös työajan ulkopuolella. Juho ja Tatu saivat todistaa tätä kotonaan, kun poliisit hakivat siellä yöpyneen nuoren. Mitä on elämä, kun vanhemmat hylkäävät, ei ole paikkaa mihin mennä sekä lakka ja liottimet hallitsevat maailmaa?
Poikien kampuksen meno jatkui villinä ja poikain tärveltyä kampuksen kuljetuskalustoa, päätti työnantajamme laittaa koulumatkalle valvojan. Mitään muuta sen hartaammin toivomatta Tatu sai tehtävän osakseen. Tunnin mittaisen penkin ryskyttämisen ja naamaan tökkimisen jälkeen Tatu kertoo erään ruumiin osan kasvamisen otsassa lisäksi kasvaneensa henkisesti. Henkistä kasvua on lisännyt myös nuoren kanssa kahden kesken käydyt sielunhoidolliset keskustelut yksityisopetuksessa.
Tatun otsan kohotessa tytöt ovat olleet varsin tyytyväisiä rooleihinsa koulun keittiössä. Kokkaamisen ohessa on ollut myös helpompaa luoda syvällisempi kontakti tyttöihin, jotka vuorollaan ovat keittiössä apulaisina. Juho vuorostaan on löytänyt itsestään uusia puolia Aboriginaalitaiteen parissa ja henkilökohtaisten rumputuntien pitäminen oppilaille on tiivistänyt ohjaajan ja oppilaiden välisiä suhteita tuoden esille yksilön vahvuuksia. Viimeiset kaksi viikkoa on myös kulunut pohtiessa ohjaajuutta ja tiimin keskinäistä suhdetta osana auktoriteettiä. Tästä saivat kaikki osansa ollessamme myös maailmanlaajuisessa johtajuus seminaarissa (The Global Leadership Summit).
Lisäksi olemme saaneet viettää paljon aikaa Adam’s familyn hoivassa, josta pojille on tullut myös toinen koti. Mahtavia ihmisiä! Elokuvailtojen ja hyvän ruoan lisäksi kävimme Aqwa Parkissa. Siellä kuljimme vedenalaisessa putkessa haiden, kilpikonnien, rauskujen ja muiden meren olioiden ympäröimänä. Pääsimme myös koskettelemaan. Niin ja teimmepä myös koulutöitä, MK 7 Kansainvälisyys ja kirkot finnished!


…Nyt päätämme blogin kirjoittamisen tältä erää ja poistumme rannalta ennen kuin korvamme täyttyvät hiekasta…

Päivät ovat kuluneet lähinnä kampuksilla työskennellessä. Pojista noin puolet eivät osaa edes tavata nimeään, erot aboriginaalinuorten ja muiden nuorten välillä näkyvät jokapäiväisessä työskentelyssä ja yhteenotot ovat osa työmme todellisuutta (on haastettu kulman taakse tappeluun, on työnnetty alas laiturilta, räitty päin naamaa ja ravittu hiekalla, lisäksi pojat mätkivät toisiaan nyrkillä päin näköä). Eli elämme ruusuista arkea kiroilun sävyttämässä paratiisissa.
Arki tyttöjen kampuksella on vuorostaan yhtä kuraa. Uuvuttavat työpäivät ovat sisältäneet shoppailua, pedikyyriä ja hipsutusta, elokuvien katselua, kermaisen kaakaon nautiskelua päivän lehden kera, pilatesta, zumbaa, lautapelailua, kristillisessä kirjakaupassa käynnin ja kaikkea muuta yhtä ärsyttävää. Yhteisinä retkinä, jotka lienee tytöille kuormittavimmat, olemme sentään käyneet Perth Mintissä kultaharkkoja hipelöimässä (ja siis näimme myös miten sellainen valetaan) ja Perth Zoo:ssa apinoimassa.
Eläintarha-elämys oli kerrassaan mahtava ja kulutimme siellä useita tunteja. Paikalliset eläimet tuli nähtyä ja Aasia ja Afrikkakin tulivat tutuiksi. Ehdottomasti korkeimmalle rankingissa nousivat Vompatti, Koala, Aasialainen skitso aurinkokarhu sekä tietenkin ystävämme oranki, joka oli vanki. Tatu suoritti omat ristiretkensä kierroksemme aikana ja yllätys yllätys hänet saattoi löytää rottasika vompatin luota. Se oli rakkautta oikeaa, jonka myös samalla puolella häkkiä olevat kiinalaiset joutuivat ikuistamaan kameroihinsa.
Jo historiaan jääviksi asioiksi kuuluvat myös läheisen Clarksonin kauppakeskuksen pommiuhka, Youth alive ja Hillsong Unitedin konsertti!!, Maastopalot, Quinn’s beach, shoppailut, ensimmäinen luonnonvarainen kenguru (puoliksi syöty, puoliksi maatunut ja puoliksi haihtunut), Offroadia herrasväen isännän AD: n tähdittämänä ja tämä oli myös Miran mielestä oksettavan kivaa. Meistä on tullut aivan oikea bändi, emme siis huutele vain vieraisiin pöytiin, vaan tänään soitimme Oceankeys community churchin jumalanpalveluksessa (Tytöt: laulu, Juho: Drums, Tatu: Piano + yhtye sisältää muutaman muun random sällin).
Tulevat kaksi viikkoa tulemme viettämään lomaillen ja tarkoituksena on löhöillä beachillä, shoppailla, käydä beachilla, käydä kansallispuistossa, beachillä, aquaparkissa, vierailu Rottnest Islandilla ja Margaret Riverillä (oletettavasti paratiisi) sekä ehkä käydä myös beachillä. Tästä kaikesta tulette luultavasti kuulemaan lomamme loppupuolella.
Yhteisymmärryksemme blogin kirjoittamisen suhteen rakoilee, joten lopetamme tältä erää.Tällä kerralla ja tästä eteenpäin jatkamme Miran aloittamaa blogia yhdessä voimalla neljän miehen – 2miestä + 2 naista = Juho, Tatu, Mira ja Sari.
Saavuimme Hong Kongiin noin kello seitsemän aamulla paikallista aikaa. Pitkä ja pakaroita pehmittävä matkamme oli toistaiseksi saatu päätökseen ja seuraavat kaksi päivää on tarkoituksemme viettää Kiinain maalla. Päivä kului (niin kuin mekin) enemmän tai vähemmän matkustamisen aiheuttamasta väsymyksestä kärsien, jota lievitimme päivällä muutaman tunnin mittaisella siestalla. Visiitillämme majoitumme Wan Chain kaupungin osassa Cosmo-hotellissa, jonka siis aikaisemman ymmärryksemme mukaan piti olla Cosmopolitan-hotel, mutta ”jo” noin neljän tunnin selvityksen ja neuvottelun jälkeen saimme majapaikaksemme saman konsernin toisen hotellin, joka siis kyseinen Cosmo-hotel. Tunne hotellijärjestelyiden suhteen oli molemmin puolin, niin virkailijoiden (joita ei eroittanut toisistaan, yksi oli Ping ja toinen Ping Pong) kuin meidänkin, hyvinkin eksottiinen kuten monsuunin aiheuttama ilmankosteus sekä paikoin jopa hieman räjähdysaltis…Tämä purkautuikin myöhemmin illalla ukkosena ja salamointina, Tropic Thunder.
Illansuussa kävimme ihailemassa paikallisia rakennuksia, jotka siis hipoivat taivaita ja kuten myös päivällisemme hinta…Hong Kong ei siis niitä maailman halvimpia kohteita…Lisäksi kun ruuaksi saa Caesar-salaatin, joka maistuu lähinnä vanhan meripurren ruumassa lionneelta kuppaiselta lahnalta, ei makuelämys kovinkaan taattu…kiitokset tästä jonkinlaisen anjoviksen jäljitelmän, jonka määrällä olisi voinut pelastaa kehitysmaita (huomaa monikulttuurinen viitekehys ja asian reflektointi). Päätämme päivän ukonilmaa ihaillen suuntanamme huomenna Victoria Peak. Here we come!